Lomalaisten tuskaillessa pusikkoisten rantojen ja hyttyslaumojen kanssa Citykalastaja vaihtaa särmähousut kahluupöksyihin ja pyörähtää Oulujoen rantaan perhoja uittamaan…mutta annetaanpa Harripyörteen itse kertoa että ”miten meni noin niin kuin omasta mielestä”…
”Yön kääntyessä aamua kohti Merikosken voimalaitoksen virtauksessa tapahtui muutos ja kalaa alkoi näkymään enemmän. Olin illan aikana kokeillut useampia siimoja ja perhoja etsien sellaista variaatioita, jonka saisin uimaan riittävän syvällä, mutta ilman, että perho tarttuu rannan läheisyydessä oleviin kiviin.
Juuri kun sain tuon siimasetin itselle mieluisaksi alkoivat kossit hyppiä rannan läheisyydessä. Näin muutaman pintakäynnin alempana ja lähdin tekemään laskua tuota paikkaa kohti.
Heittoetäisyydelle päästyäni odotin hetken näkyykö kalaa enää, Hetki kului ja sitten kalan selkä näkyi viitisentoista metriä alavirran suuntaan. Heitin perhon alueelle ja totesin, että siimaa on liikaa ja perho ui paikan ohi. Korjasin siiman pituutta ja heitin perhon melkein poikkivirtaan ja odotin. Ei mitään. Toinen heitto. Selkä näkyi kun perho oli mennyt kalan ohi. Kolmas heitto, ei mitään. Neljännelle heitolle sitten pieni mendaus siimaan, että siima uisi nopeammin ja kops. saman tien kun perho ohitti tuon saman paikan kossi puraisi kiinni.
Muutama minuutti myöhemmin hopeinen, kauniin kirkas kossi rannalla. Tänä vuonna syödään Kuusisaaressa sitten kauden lopetuksessa Oulujoen lohta.”
