Neuvostoliiton hajoaminen, hiilikuituvavat, hengittävät kahluuhousut, solmuttomat havakset, pyydystä ja päästä-kalastus.
Kaikki muuttuu ja perhokalastus sen mukana.
Väkäsellinen koukku vahingoittaa kalaa väkäsetöntä koukkua todennäköisemmin.
Oulun seudun perhokalastajat siirtyy käyttämään väkäsettömiä koukkuja sidontailloissa ja perhonsidontakursseilla.
Väkäsettömyys ei kuitenkaan ole pakko.
Jokainen voi halutessaan tuoda väkäselliset koukut mukanaan ja sitoa niihin. Tai käyttää seuran rasioista ne viimeiset väkäselliset koukut.
Myös lohimiehet päästetään pannasta: seuralla on ”nippu” perinteisiä lohirautoja, joihin voi edelleen sitoa rajavirrassa leijuvia perhoja omantunnon sen kummemmin kolkuttamatta.
Muutos on teknisesti pieni, henkisesti ehkä hiukan suurempi.
Eivät ne kalat siitä väkäsettömästä sen kummemmin karkaa.
Ja jos karkaa, niin tulkoon vuoden päästä uudelleen koettamaan.
”…ei sen väliä, saanko vai olenko saamatta…”
